previous arrowprevious arrow
next arrownext arrow
PlayPause
Slider
Pohjolankatu 36

Lemminkäisen äiti

Itse äiti Lemminkäisen voiti noilla voitehilla,
yheksillä voitehilla, kaheksilla katsehilla:
ei vielä apua saanut, tok’ ei tuostana tavannut.

Niin sanoi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:
”Mehiläinen, ilman lintu! Lennä tuonne kolmas kerta
ylähäksi taivosehen, päälle taivosen yheksän!
Siell’ on viljalta simoa, siellä mettä mielin määrin,
joilla ennen Luoja loitsi, puheli puhas Jumala,
voiti Luoja lapsiansa pahan vallan vammaksissa.
Kasta siipesi simassa, sulkasi sulassa meessä,
tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kaapussasi
kipehille voitehiksi, vammoille valantehiksi!”

Kalevala 15: 465

Taiteilija Julia Savtchenko ja Lemminkäisen äiti – Kuva: Toivo Koivisto

Julia Savtchenko

Kalevalan hahmoista Lemminkäisen äiti on minulle kaikkein vaikuttavin. Hän on sisäisen voiman ilmentymä. Hän on vanha ja ruumiiltaan heikko. Kukaan ei odota häneltä suuria tekoja, ei ehkä edes näe hänen potentiaaliaan. Häntä ajavat rakkaus ja ikävä. Hänen tavoitteensa on todellisen asiaintilan muuttaminen – oman lapsensa henkiin herättäminen – ei ulkoisten asioiden tavoittelu. Häntä ei aja näyttämisen halu. Hän on todistelusta vapaa, ja se antaa hänelle mahdollisuuden käyttää kaikkia keinoja.

Lemminkäisen äiti on valmis menemään niin pitkälle kuin hänen täytyy. Hän kahlaa ja haravoi Tuonelan joessa kaulaansa myöten. Hän ei anna periksi ennen kuin kaikki, mitä tehtävissä on, on tehty. Hänen omat fyysiset kykynsä ovat vajavaiset, mutta hän pyytää apua ja saa apua. Ylpeys ei estä häntä, ei myöskään inho rikkoutuneen todellisuuden edessä. Hän kerää ja ompelee poikansa ruumiinpalaset yhteen. Vastenmieliset kappaleet ovat hänen lapsensa osia, vaikka ovat muuttuneet elottomiksi ja menettäneet aikaisemman luonnollisen paikkansa. Hän rakastaa enemmän kuin pelkää kuolemaa.

Lemminkäisen äiti on viisas. Hän tietää kenen puoleen kääntyä. Hän tietää, että asiat ovat muutakin kuin sitä, miltä näyttävät. Hän tietää lapsensa kuolleen, kun kotona harja alkaa vuotaa verta. Hän tietää Pohjan akan valehtelevan. Hän näkee kuoleman takana piilevän elämän mahdollisuuden. Harmi, ettei Kalevalassa ole annettu hänelle nimeä.

Viimeisen ja kaikkein ratkaisevimman avun Lemminkäisen äidille antavat mehiläiset. Mehiläinen matkaa taivaaseen hakemaan voidetta, joka herättää Lemminkäisen takaisin henkiin. Jälleen suurin voima on pikkuruisessa mehiläisessä, hyönteisessä. Ilman mehiläisen kykyjä Lemminkäisen ruumiinpalaset fyysisessä maailmassa ovat kuolleita ja ilman sielua. Mehiläiset kykenevät asioihin, mihin me ihmiset emme kykene. Ne ylläpitävät kaikkien elollisten elämää. Kun mehiläiset ovat kadonneet, ei ole enää ketään, kuka pystyisi herättämään meidät takaisin henkiin.


Olen helsinkiläinen kuvittaja, maalari ja satuihminen. Olen valmistunut Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta vuonna 2019 kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmasta.


Takaisin etusivulle